Tämä ei ole unta, vaan lunta, jota meillekkin sitten viime yönä saatiin. Terapeutti testaili sitä päivän mittaan, joo kiva juosta, mutta märkää se vielä on ja tekee lopulta juoksemisen hankalaksi ylimääräisten kainaloon kertyvien lumipaakkujen vuoksi. Hmm, sanoo ihminen, kun pesee myyränkoloissa hiekan ja märän lumen sekamelskassa temmeltänyttä mäyristä.
Oho, se onkin sitten jo marraskuu ja sitäkin jo viikko eletty. Mäyräkoira vietti rauhallisen viikon lähinnä pötkötellen milloin missäkin, höystettynä päivittäisillä vakiolenkeillä. Viikko on ollut rauhallinen myös ruokakuppipuolella, kissanruuat kyllä kelpaisi, mutta omat ruuat on "hohhoijjaa, taas koiranruokaa" -huokailua.
Koska meidän aiemmat koirat ovat olleet ruuan ahmimisen valioluokkaa, yllätti tämä Terapautin välinpitämättömyys ruoka-aikoja kohtaan meidät täysin. Nyt, kahden ja puolen vuoden aikana se on saanut meidät kasvatettua niin hyvin, että suhtaudumme asiaan rauhallisesti. Emme paasaa Afrikan nälkää näkevistä koiraparoista, mitä nyt Isäntä silloin tällöin viljelee suosikkilausettaan: "Kyllä nyt Saara-täti pyörii haudassaan, kun tuon näkee", kun mäyräkoira ohittaa ruokakupin vilkaisemattakaan siihen.
Siis, Terapeutti syö, kun sillä on nälkä. Yksinkertaista. Imurointipäivänä kyllä huomaa, ettei ole koirakulinaristia talossa, leivänmurut ovat siellä, minne ne ovat pudonneetkin. Joskushan meilläkin lattiat melkein kiilsivät, kiitos syöpöhkön Saara-tädin. Siihen tottui niin, että anoppilassa tyynesti jätimme kaiken lattialle lentäneen myös sinne, koska kotona ruokapöydän alus oli huushollimme puhtain paikka, unohtaen, ettei kätevä mäyräkoiraimuri ollutkaan mukana. Jälkikasvu oli myös iässä, jolloin ruokaa meni enemmän lattialle kuin suuhun, joten siivokin oli sen mukaista. Silloin Saara-täti olikin pulskimmillaan...
1 kommentti:
Meiltä Kirkkonummella lumi tuli ja lähestulkoon menikin samantien. Jossain vain näkee pieniä lumilaikkuja. Olisi vaan pysynyt lumi maassa niin Ossin olisi helpompi kävellä "hangen" päällä kuin terävällä soralla. Tassutlehdus on aika inha juttu. Stafylokokki-bakteeria löytyi ja kun on joku pieni hiertymä niin sitten tekee ihan semmoisia puolen neliösentin reikiä sinne tassun väliin.
Ossi on muutoin samanlainen että se syö vain silloin kun on nälkä ja senverran kun sitä huvittaa. Joskus kippoon jääkin ruokaa. Tietysti jotain herkkua menee sitten eri määrä esimerkiksi fileen leikkorippeitä yms. Ossi syö pääasiassa koiran pakastelihaa ja sitten mäyräkoiran omia pipanoita. En edes muista merkkiä mutta aina tunnistan eläinkaupassa pussin kun on kullanväristä ja mäyriksen kuva...
Ossilla menee muuten hyvin mutta korvatippojen laitto tuottaa hankaluutta ja tänään sitten kun meni ihan jengoiltaan niin yritti napatakin. Täytyy yrittää laittaa ne Canofitet jollain pumpulitupolla. En viitsi riskeerata kättäni...... Kaulurikin on aika inha. Taistelee sen kanssa noin tunnin ennenkuin hyväksyy että se oikeasti on päässä. Silloin kun pystyn vahtimaan sitä koko ajan niin annan sen olla hetken ilman. Sellaista täältä vielä reilun viikon ajan. Terveisiä potilaalta ja emännältä.
Lähetä kommentti