2010

HIPHEI, HAUSKAA UUTTA VUOTTA KAIKILLE!

Rippeitä

Nyt on joulusta enää rippeet jäljellä, mutta Terapeutin saamat lahjat vielä suht ehjiä. Kuten arvata saattaa, hauskinta aattona oli lahjakääröjen repiminen. Mustekalaköysi on mieluinen, aktivointipallo alkututkiskelun jälkeen aiheuttaa jalat jäykkinä tepastelua sen ympärillä. Emme saaneet sitä heti toimintakuntoon (raksut eivät tulleet ulos) , joten täytyy varmaan aloittaa alusta, että mäyräkoira hoksaa idean.

Emme sitä hirveästi höykyttäneet, koska aatto oli muutenkin sille väsyttävä, innostuimme nimittäin katsomaan omia vanhoja videoitamme, joissa kuuluu meidän ja muiden mieluisten tuttujen puhetta, ja siinäkös oli ihmettelemistä. Terapeutti kävi välillä nuuhkimassa häntä heiluen telkkaa, ja kai se oli niin hämmentävää, että kuuluu äänet ja kuvakin, muttei mitään muuta, että loppuillasta se oli ihan uupunut ja loikoili sohvalla jalat taivasta kohti Isännän saamalla tyynyllä. Jälkikasvu oli ommellut Vespa-aiheisen tyynyn, jonka mäyräkoira välittömästi omi itselleen.

Luulin, että joulupäivänä pääsisimme pitkälle lenkille, koska jossain välissä oli luvattu lauhtuvaa. Mitä! Koko päivän oli mittarissa -26 astetta, joten lenkit piti vetää katsetta nopeammin uunin ympärillä. Joten joo, sohvalla ollaan köllötelty ihan melkeinpä riittämiin...***taas hävisi yksi kuva tästä johonkin, no mennään näillä sitten!

Hau hau...

HAU HAU ... HAUSKAA JOULUA !

Mäyräkoiraterapeutti lähettää special-jouluterveisiä mäyräkoira Essille ja Kialle, muille koiratutuille, blogimäyriksille Maurille ja Nellille, sekä mäyräkoira Ossille perheineen Porkkalanniemeen, kiitokset ahkerasta kommentoinnista! T. Terapeutti & Sohvi

Joulupallojen sinkoilua

Niin, joulupuu on rakennettu koivun oksista ja kuusi valaisee koiran juoksutarhaa. Tässä on kyllä melkoisia kolmiodraaman aineksia jouluilmassa, yhdistelmä joulupuu-neljä kissaa-mäyräkoira ei välttämättä tiedä rauhallista joulua.

Kissamme ovat olleet tänä aamuna erittäin levottomia, vanhan kansan mukaan se tietää pyryä. Ne poikkoilevat ja sinkoilevat ennen pyryn saapumista, mutta kun se on kohdalla, ne rauhoittuvat kuuntelemaan ja torkkuvat pahimman lumimyräkän ajan. Sieltähän se taitaa olla tulossa...

No neljä säätieteilijäämme näyttivät kyllä aamulla, että vanha sanonta pitää paikkansa. Joulupuu koki ensimmäisen romahduksensa, ikkunalauta tyhjeni roinasta ja Terapeuttikin havahtui sohvansa uumenista. Se ei saanut nukuttua, vaikka ilmiselvästi aamu-unisuus on sen vahvimpia puolia, koska eräs kissoistamme laahasi itseään pitkin sohvan alareunaa, siis lattialla maaten, etutassuillaan kauhoen. Terapeutin mielestä se piti vielä merkillistä ääntäkin, kurnutuksen ja mouruamisen välimuotoa, joten olihan asiaan puututtava. Ja olihan siellä lattialla kivaa roinaakin, jota ihminen yritti manaillen kerätä kokoon.

Hoh hoh, oikein rauhaisaa joulun odotusta muillekkin! Huomennahan sitä päästään itse asiaan!

Kohtalaista tuulta

Saatiinhan mekin jo välillä kadoksissa ollut lumipeite takaisin! Voi olla, että joulun jälkeen mäyräkoirasta ei näy enää korviakaan, jos tuota valkoista ainetta sataa niin kuin on luvattu.

Terapeutti sai vahingossa mieluisen lelun, kun irrotin vanhasta toppatakista nappikiinnityksellä olleen karvakauluksen. Haikein mielin se istui tuijottamassa pöydällä ollutta karvaläjää, kunnes hellyin tyyliin "no mitäpäs tällä muutakaan käyttöä olisi". Sitä se on riepotellut pisimmät pakkaspäivät, kuljettaa mukanaan kuin Tenavien Eppu omaa riepuaan. Kissat eivät saa katsoakkaan Suurta Saalista, saatikka koskea. Silloin, vaikka kesken unien, kuuluu sohvalta möreä haukahdus ja mäyräkoira napittaa sieltä hypnotisoivan Kauas-Kissat-Karkaavat -katseen. Kauas ne yleensä karkaavatkin, niitä ei vois vähempää kiinnostaa joku lattialla lojuva mäyriksen imeskelemä karvariepu.

Muuten päivät ovat menneet piparinmuruja lattialta etsiskellessä (mäyräkoira) ja sohvalle virkatun villapeiton peiton uumeniin kääriytyessä (mäyräkoira). Joku on muuten syönyt siihen kaksi reikää...(mäyräkoira). Oiskohan Jouluna tilaa sohvalla muutamalle ihmiselle?

Jäniskevennys ilman jänistä

Näissä kuvissa harjoitellaan jänisloikkia, jänisten kaltaista juoksutyyliä ja haikaillaan aidan taakse, missä ne todelliset apajat odottavat. Jäniksethän ovat vallanneet yön pimeinä hetkinä pihapiirimme, niillä on kolme polkua suoraan rappusten eteen. Mäyräkoiran harmiksi ne eivät tietenkään pääse juoksutarhan puolelle, koska sehän on Aidattu! Emme ole onnistuneet näkemään ainoatakaan, mutta aamuisin ei enää edes parinkympin pakkanen haittaa, kun Terapeutin täytyy tutkia kaikki yöllisten hiippareiden jäljet. Jäljistä päätellen niitä on melkoinen pataljoona, tai sitten yksi jänis pitää elämänsä juhlia pihassamme.

Pienoista karaistumista pakkaseen on havaittavissa, turkkikin taitaa tuuheta ihan silmissä. Vaikkei tänään(kään) lähdetty tietä pitkin juoksentelemaan, niin tarhassa sentään tarkeni muutaman valokuvan verran loikkia. Sohvalla onkin sitten hyvä vaania ohikulkevia kissoja ja tuoksutella vähitellen valmistuvia jouluherkkuja!

Ei mitään varsinaista asiaa

Kas kas, alkaa näyttää siltä, että pikku tunkioeläimemme lahjapino kasvaa muita korkeammaksi tänä jouluna. Pitäiskö lisätä vielä koirashampoo pinon päällimmäiseks...Tänään otettiin pikaisia pakkaskylpyjä pihalla, luntahan meillä on varmaan vähemmän kuin siellä etelässä, ei sentään näin vähän kuin kuvissa.

Päivä on mennyt suurin piirtein siten, kuin eilen ( vai toissapäivänä?) ennustelin: neljän kissan ja yhden koiran pikakäyntejä pihalla (kissojen on aivan pakko kokeilla, vieläkö siellä on kylmä), levotonta ramppaamista yläkertaan ja takas, yhtäkkistä sinkoilua ja välillä torkkumistakin. Terapeutinkin oli vaikea uskoa, ettei tänäänkään lähdetä normaalipituiselle lenkille. Juoksentelimme naapureittemme iloksi pitkin pihaa ja kylätietäkin, niin kauan kuin tassut sietivät ja sitten taas viivana sisälle. Mittarissa -21. On Terapeutin kantamille hellapuillekkin käyttöä.

Muisteltiin tänään edesmennyttä Saara-tätiä, joka oli niin kova lahjojen perään, että kun se valkopartainen vanha ukko oli niitä meillä jakamassa, Saara-täti sieppasi lahjat pukin kädestä pikkulasten nenän edestä ja alkoi repiä niitä vimmaisesti auki. Pikkulapset eivät ehtineet oikein edes tajuta, mihin se lahja siitä pukin kädestä hävisi, pyörivät hämmästyneinä ympyrää (ikää jotain 2-3 vuotta) samaan aikaan kun taustalla aikuiset yrittivät pelastaa mitä pelastettavissa oli villiintyneen mäyräkoiran lahjapaperikasasta. Joskus se sieppasi ensimmäiset lahjat suoraan korista, ennen kuin pukki istumaan ehti.

Ja eräs edesmenneistä koiristamme popsi kulhollisen vastapaistettuja pipareita yön aikana napaansa. Oli vähän korkeajalkaisemman rodun edustaja...Tyynesti paistoimme Jälkikasvun kanssa uudet piparit, vaikka taisi siinä äitihahmolla savu nousta korvista sitä tehdessämme! Muistaakseni laukkasin kyseisen koiran kanssa myös useampaan otteeseen pihalla, oiskohan ollut maha kuralla vai...

Täytyy myöntää, että Terapeutti vaikuttaa joskus jopa rauhalliselta edeltäjiinsä nähden näissä älyttömyyksien määrässä. Johtuskohan siitä, että on ainut koira (ja vieläpä mäyräkoira) talossa, mitä enemmän näitä on, sitä kovemmat on kertoimet ennalta-arvaamattomiin tilanteisiin...