Tästä se ajatus sitten lähti.
Tuonne se meni.
Ja tuolta se jostain tuli.
Ajohuutoa, jonka ihminen tulkitsee avunhuudoksi.
Mitä se siellä kameran takana huutelee?
Mitä! Mäyräkoirahan aikoo jatkaa matkaa! Ihmiselle tuli tässä vaiheessa vipinää kinttuihin, koska mäyräkoira ei ollutkaan tulossa hänen luokseen vaan aikoi jatkaa jälkikoiran urhoollista uraa ties minne saakka. Vasta tässä vaiheessa ihminen havaitsi jäljet, joita koira seurasi. "Ja minä luulin, että hyvin koulutettu koirani kuuli sivulle-käskyn", kertoi omistaja myöhemmin.
5 kommenttia:
Minä olen Sohvi kuules sitä mieltä, että se henkilö joka sannoo "minun hyvin koulutettu mäyris" huijaa:) Se hyvin koulutettu mäyrishän on täysin satuolento:) :) Ehkeivät ne olisikaan mäyriksiä jos olisivat jotain tottelevaisuus valioita. Terveisin M-L ja Ossi (se hyvin koulutettu)
Huijaa huijaa, mäyris ainakin omistajaansa tai omistaja itseään. Mutta toivossahan on hyvä elää, joskus satunnaisesti voi omistajan pyyntö vaikka mennä perille ja voi kuinka hyvä mieli siitä ihmiselle tuleekin, mäyris ei todennäköisesti ole kiinnittänyt asiaan paljoakaan huomiota! Ehkä itseironia onkin mäykyn omistajilla tarpeellinen ominaisuus?
Ja silloin, kun mäyräkoira tottelee hienosti, kotiväki pullistelee ylpeyttä!
Ja kun mäyräkoira ei tottele, kotiväki on silloinkin ylpeä itsepäisestä koirastaan.
Niin, onneksi jääräpäisyys on melkein kirjattu rotuominaisuudeksi, sen ansiosta mäyris saa anteeksi melko paljon asioita. Sen ansiosta meilläkin varmaan riittää kirjoitettavaa...:)
:)
Lähetä kommentti