Vielä kerran tällä viikolla pääsimme käymään jäällä. Ihanaa, tuumi mäyräkoira kun pyöri jossain raadossa.
Se jokin oli tämän näköinen, oisko kalan pää...
Piste kaukaisuudessa on mäyräkoira.Aurinko pehmitti hangen pintaa niin, että loppuviikko oli vedettävä tietä pitkin. Harmi, tähän alkoi jo melkein tottua. On hyvä, että talvesta jää sittenkin joku mukava asia, mitä haikailla. Vaikka sitten nämä aurinkoiset päivät jäällä.
3 kommenttia:
Onneksi sentään jäinen raato:) Ei tartuta niin mukavasti hajua. Jäällä me emme ole Ossin kanssa käyneet koko talvena. Omaan rantaan minulla ei ole talvella mitään asiaa kun on niin jyrkkä polku että ei mitään toivoa päästä ylös eikä alas... Terveiset Porkkalan niemeltä M-L ja Ossi
Komeaa jälkeä jää mäyräkoiran perään kun on muuten ihan tasainen hanki :D Tänä talvena on kyllä ollut todella paljon aurinkoisia päiviä, mieluiten sitä yrittää muistaa ne mukavat luonnonilmiöt.
Marja-Leena ja Ossi:Raato oli tosiaan onneksi jäässä, enkä ole ihan varma mikä tuo on, tuon lähemmäs en päässyt katsomaan kuin kuva näyttää.
Marjaana: Ensi viikoksi lupasi vielä pakkasia ja jos naapurin poika vielä ajaa kelkalla jäällä, niin ehkä se muutaman reissun kestäisi meidänkin kulkea. Terapeutti nauttii kyllä ihan täysillä tuosta juoksemisesta.
Lähetä kommentti