Nyt kun on hiihtoma, niin mehän sitten hiihdetään. Todella hyvä idea ottaa talven ensimmäiselle hiihtosessiolle mukaan sekä koira että kamera, varsinkin kun joen jäälle laskeuduttaessa on selvittävä kolmesta suht vaativasta laskusta. Ensimmäinen tietä pitkin, loput moottorikelkan uraa, jäistä sellaista. No persiillehän se meni, monesti, mutta onneks koira ja kamera ja Jälkikasvu ja vielä ittekkin ollaan yhtenä kappaleena.No koska hihna kädessä - ja varsinkin jos toisessa päässä on jotain päättömästi sinkoilevaa - on tosi hankala hiihtää, niin laskin Terapeutin irti heti moottorikelkkauralle saavuttuamme. Hienosti se seuraili ensin omia polkujaan ja riensi sitten tuulispäänä auttamaan mäessä kompuroivia seuralaisiaan. Joen jäällä se kävi tarkastamassa kaikki pienet saaret, jänikset viettävät niissä kevätriehojaan. Joskus peräämme kuului hätääntynyttä kiljuntaa "älkää jättäkö"- mutta voihan se olla että huuto olikin tarkoitettu jäniksille.
Kuvaaminen sauvojen kanssa oli oma lukunsa, tällä reissulla ei tullut kovin kummoista kuvasaalista. Kun vielä saimme kiivettyä jäältä takaisin kylälle, oli ihme ettei tarvinnut alkaa täytellä yhtään vakuutuspaperia. Kotiportilla huomasimme, että hiihtohan alkaa jo sujua. Terapeutti oli niin tohkeissaan tästä hiihtoretkestä, että virtapiikki kesti vielä jonkin aikaa kotiin tulon jälkeen. Silloin on hyvä pistää kissat järjestykseen.
2 kommenttia:
Terapeutti on aika urhea koira - ottaen huomioon tuon lumimäärän:) Sitkeä sissi. Terveisin Marja-Leena ja Ossi
Se juoksi kuin tuulispää tuolla jäällä, välillä sen sitten oli ihan pakko könytä katsastamaan nuo pikku saaret, vaikka ei kovin helpolta tuo umpihankiloikinta näyttänyt. Oli se kyllä onnellinen tuosta retkestä ja oli meillä ihmisilläkin selviytyjä-fiilis, kotipihassa...
Lähetä kommentti