No nyt on juoksut juostu siihen malliin, että mäyräkoiraterapeuttimme tarvitsee vain odotella niitä unelmien poikamiehiä saapuvaksi. Kylällämme asustelee vain yksi urospuolinen ehdokas sekä satunnaisesti vieraileva tähti, joka kyllä olikin ovemme takana, kun eräänä pimeänä iltana laskin kissaa ulos. Hyvä, etten heittänyt sitä suoraan "suden suuhun", vain portaittemme alapuolella kiiluva silmäpari paljasti Prinssi Uljaan. Valitettavasti Neiti Terapeutti missasi kohtaamisen kuorsatessaan selällään sohvalla.Viikonloppu meni muutenkin karvoihin katsoessa. Vaikka jo nypin kertaalleen Terapeutin selkäosan, muut ulokkeet kaipasivat vielä siistimistä. Päässä ja jaloissa sekä vatsassa on niin pehmeä karva, ettei se koskaan lähde nyppimällä irti, joten isännän vanha kotiparturivekotin otettiin uusiokäyttöön. Olikin oikein kätevä varsinkin vatsakarvojen trimmaamiseen, ja Terapeutti suhtautui asiaan yllättävän myötämielisesti.
Juu ei käydä näyttelyissä, joten ehkä tälläinen vapaamuotoinen lopputulos sopii tänne meidän leveysasteille. Kahdelle ensimmäiselle mäyrikselle oli joskus olemassa jonkinlaiset koltutkin, mutta Terapeutti tarkenee ihan tässä omassa luomuturkissaan, mikä on oikeastaan hyväkin. Saara ainakin inhosi omaa takkiaan, kulki selkä köyryssä jalat harallaan ja änkesi aina toisen etujalan takin sisään, jolloin tuloksena oli kolmijalkainen mäyräkoira könkkäämässä tuskallisesti eteenpäin. Eihän sitä voinut katsoa, joten luovuttiin sitten suosiolla koko takkihommasta, kovimmilla pakkasilla se nukkui muutenkin pitkälle iltapäivään, ennenkuin suostui menemään ensimmäiselle aamukäynnilleen ulos.
Mäyräkoiran kotisohva oli eilen kansoitettu kuorsaavalla Isännällä, ja sekös harmitti vapaapäiväänsä viettävää Terapeuttia. Se kitisi ja narisi jalkopäässä, haukahteli ja tuijotteli ja välillä puri solmuun laitettua T-paitaa harmistuneena Isännän reagoimattomuuteen. Että taas hauskaa piisasi meillä katsojilla!








