maanantai 19. lokakuuta 2009

Haaveissa vainko oot mun?

No nyt on juoksut juostu siihen malliin, että mäyräkoiraterapeuttimme tarvitsee vain odotella niitä unelmien poikamiehiä saapuvaksi. Kylällämme asustelee vain yksi urospuolinen ehdokas sekä satunnaisesti vieraileva tähti, joka kyllä olikin ovemme takana, kun eräänä pimeänä iltana laskin kissaa ulos. Hyvä, etten heittänyt sitä suoraan "suden suuhun", vain portaittemme alapuolella kiiluva silmäpari paljasti Prinssi Uljaan. Valitettavasti Neiti Terapeutti missasi kohtaamisen kuorsatessaan selällään sohvalla.

Viikonloppu meni muutenkin karvoihin katsoessa. Vaikka jo nypin kertaalleen Terapeutin selkäosan, muut ulokkeet kaipasivat vielä siistimistä. Päässä ja jaloissa sekä vatsassa on niin pehmeä karva, ettei se koskaan lähde nyppimällä irti, joten isännän vanha kotiparturivekotin otettiin uusiokäyttöön. Olikin oikein kätevä varsinkin vatsakarvojen trimmaamiseen, ja Terapeutti suhtautui asiaan yllättävän myötämielisesti.

Juu ei käydä näyttelyissä, joten ehkä tälläinen vapaamuotoinen lopputulos sopii tänne meidän leveysasteille. Kahdelle ensimmäiselle mäyrikselle oli joskus olemassa jonkinlaiset koltutkin, mutta Terapeutti tarkenee ihan tässä omassa luomuturkissaan, mikä on oikeastaan hyväkin. Saara ainakin inhosi omaa takkiaan, kulki selkä köyryssä jalat harallaan ja änkesi aina toisen etujalan takin sisään, jolloin tuloksena oli kolmijalkainen mäyräkoira könkkäämässä tuskallisesti eteenpäin. Eihän sitä voinut katsoa, joten luovuttiin sitten suosiolla koko takkihommasta, kovimmilla pakkasilla se nukkui muutenkin pitkälle iltapäivään, ennenkuin suostui menemään ensimmäiselle aamukäynnilleen ulos.

Mäyräkoiran kotisohva oli eilen kansoitettu kuorsaavalla Isännällä, ja sekös harmitti vapaapäiväänsä viettävää Terapeuttia. Se kitisi ja narisi jalkopäässä, haukahteli ja tuijotteli ja välillä puri solmuun laitettua T-paitaa harmistuneena Isännän reagoimattomuuteen. Että taas hauskaa piisasi meillä katsojilla!

3 kommenttia:

Marja-Leena kirjoitti...

Kiitos Itellan vinkistä. Enhän mä muistanutkaan, että sieltä saa niitä itse tilattuja merkkejä. Täytyy jossain vaiheessa tutkia:)

Meilläkin oli eilen ensimmäinen syyshuolto eli ensimmäinen syyspesu ja nyt on niin hyväntuoksuinen poika että.

Meillä ei ole monen kilometrin säteellä yhtään kauniimman sukupuolen mäyristä mutta 600 metrin päässä asuu Ossin salarakas Jack Russel, Fiina. Jos neiti on karannut niin laitamme Ossin juoksunaruun niin yleensä ilmestyy aika nopeasti. Tämä koiraneito onkin kova karkailemaan ja sitten aina muutoinkin löytyy joskus pihaltamme jolloin otan narun päähän ja kävelytän Ossin kanssa kotiin. Silloin kun Fiinalla on juoksuaika Ossi ilmoittaa sen meille. Loppupäivinä se istuu pihalla ja ulvoo "sudenulvontaa". Sitä Ossi on yrittänyt harjoittaa täällä sisälläkin mutta olen ilmoittanut että se muuttuu taljaksi karhun viereen jos ei ymmärrä olla hiljaa. Varuiksi kyllä nukun silloin Fiinan juoksuaikaan korvatulpat korvissa.

Mikähän siinä on että mäyrikset inhoavat niitä vaatteitaan? Kovilla pakkasilla meilläkin ovat lenkit aika lyhkäisiä kun ei saa vaatteita päälle ja vielä vähemmän sellaisia fleece-tossuja jalkaan:)

Kirkkonummelta terveisiä sekä Ossilta että emännältä.

Sohvi kirjoitti...

Jestas, en ole tullut ajatelleeksikaan, että meidänkin naapurit saattavat nukkua korvatulpat korvissa!!

Ja fleece-tossut pistettäisiin mielummin poskeen kuin jalkaan...

Marja-Leena kirjoitti...

No ei ne ulvontapäivät ole montaa päivää vuodessa :) Paljon pahempaa olisi kuukausittainen ulvonta esimerkiksi. Ja eihän se teille asti kuulu se "suden" ulvonta. Mäyräkoirallahan on ihan käsittämätön suorastaan hupaisa se ulvontaääni. Se tulee syvältä kurkusta ja on niin alkukantainen, että selkäpiitä karmii. Mutta kyllä sen koiranystävä kestää muutamaan kertaan vuoteen.. sanoo ainakin Ossi :) Terveisiä myös emännältä