Tässä on ensimmäinen karkkarimäyräkoiramme Alma. Kun lähdimme "vain katsomaan" pentua, minulla oli jo nimi valmiina. Kohtaaminen Alman kanssa oli ikimuistoinen, se oli nimittäin ainoa pentu, joka valvoi ja roikkui pentulaatikon reunalla, aivan kuin odottaen juuri meitä. Myös meteli oli kokoon nähden melkoinen. En tiedä, tekikö se näin jokaiselle pennun katsojalle, mutta niin vain kävi, että meille se päätyi. Aikaa tästä on pian 20 vuotta...
Alma oli kyllä varsinainen valloittaja, se kesytti eräänkin koiranvihaajan, joka tuli kadulla vastaan ja sanoi, että hän ei yleensä pidä koirista, mutta tämä on kyllä aivan ihana. Alma oli suorastaan yltiösosiaalinen, ei ollut ihmistä, koiraa tai oikeastaan mitään asiaa, mihin se ei olisi halunnut tutustua. Tälläkin oli tietysti hintansa, ainakin ne "luetut" kirjastonkirjat, jotka jouduin korvaamaan, ja nykyisinkin selaamme valokuva-albumia, joka on koristeltu Alman hammaskarttakuvilla. No oikeasti siitä puuttuu koko etukansi!
Alman kanssa tuli harrastettua monenmoista: luolaa, jälkeä ja kokeiltiinpa agilityakin. Alma oli toisaalta helppo koira maastossa, se ei ilmeisesti ollut niin riistaverinen, kuin nykyinen Terapeuttimme on, vaan kulki aina näköetäisyydellä meistä. Niin, aika varmaan kultaa nekin syödyt nojatuolin reunat ja sotketut neuleet ja ties mitä niitä olikaan, kun kultainen muisto tästä pikku riiviöstä sydämiimme jäi, eikä sieltä koskaan lähde pois!
2 kommenttia:
täällä ilmoittautuu yksi blogisi tilaaja, veretseisauttavaa mäyräkoirakuumetta poteva kahden koiran mamma. käyn lukemassa täällä teidän kuulumisia että saisin edes jotain loivennusta tähän koirahimoon, jotkut kun sanovat että kolme koiraa on LIIKAA (ihan niinkuin sanottiin kahdenkin olevan) :D
kiitos siis "ensiavusta", mäykkysi on IHANA ja tämä Almakin varsinainen kaunotar.
Hei mäyräkoirakuumeinen! Yritän vastata tässä sähkökatkosten välissä...Niin, Almahan oli tosiaan oikea sydäntenmurskaaja, vielä tänäänkin tirautin pienet kyyneleet, kun muistelin kauppareissulla jo aikaa sitten edesmennyttä koiraamme. Ei nämä pienet otukset tiedäkkään, millainen vaikutus niillä meihin ihmisiin on!
Jatkan koirakuumeen lietsomista jonain toisena päivänä, taas meinaa mennä sähköt...
Lähetä kommentti