No huh huh, nyt on tämä viikko säntäilty ja ryntäilty ja tarttuihan se tietysti Terapeuttiinkin, tämä maksimisykkeellä touhotus. Saldona viikolta: kaksi uutta kerää villalankaa, jotka se jostain syystä kaivoi sohvan alta(?? mitä, onko sillä siellä oma jemma??) ja joita se iloisesti kopitteli ollessani puhelimessa (krääk!). Ehdin merkillisesti ajatella, että se on kopittelussa aika hyvä ja näyttääkin aika hauskalta...sitten mentiin villasukkarallia (krääk!) uunin ympärillä, onneksi niihin ei tullut reikiä......ja viimeisimpänä urotyönä olikin sitten ihmisen parhaan ja paksuimman villapaidan tuunaus tyyliin reikä keskelle etuosaa (2xkrääk!!). Melkoinen suunnittelijan alku tämä mäyräkoiramme, arveli ilmeisesti pääsevänsä muodin huipulle ja laittavansa minut kävelemään catwalkille, ainakin yhtä reikäinen oli lopputulos kuin em. ohjelmassa eilen. No meillä se meni dogrunniksi.
Lopettaaksemme tämän tohinaviikon tähän kävimme pitkällä lenkillä. Törmäsimme metsätien varrella haukkaan, joka oli tuoreen jänispaistin kimpussa. No loppumatka tultiinkin menneen viikon tunnelmissa, sen verran tohkeissaan Terapeutti oli näkemästään. Että silleen.
1 kommentti:
Niin vaistoaahan se koira kiireen ja hermostuneisuuden. Sehän nyt on
varma juttu se. Muutenkin koirat ovat hyviä tulkitsemaan tunteita. Eivät kai ne muuten niin terapeuttisia olisikaan.
Vai syö teidän terapeutti villasukkia. Kyllä Ossikin söisi mutta olen ainakin yrittänyt eliminoida sen pääsyn sukkiin käsiksi. No joskus se menee ylpeänä ympäri huushollia sukkapari suussaan mutta se on sen verran hömelö että se tuo melkein ennemmin ylpeänä sukat esittelyyn kun kirmaa karkuun. Ei se muualta saa sukkia kuin pesukopasta.
Meillä täällä Kirkkonummella on ollut sen verran huonot ilmat, että lenkit ovat olleet vähän postilaatikolta eteenpäin. No on meiltä postilaatikolle reilut 600 metriä että se kertaa kaksi on jo päälle kilometrin. Hyvät viikonloput Ossilta ja Marja-Leenalta
Lähetä kommentti