Joskus jo taisin kertoakkin, mitä traumanaiheuttajia pikku Terapeuttimme kylätiellä silloin tällöin kohtaa, ja ne olivat ne näköjään muissakin mäyriksissä (koirissa yleensä?) pelkoa aiheuttavat sauvakävelijät, pyöräilijät ja yleensä vaan tuntemattomat vastaantulijat.Oikeastaan ongelma olikin sitten tämä kylätie, jota Terapeutti piti (pitää) omana alueenaan, ja jota pitää siis myös vahtia, yleensä haukkumalla kaikki vastaantulijat.
Asia valkeni minulle kuljettaessani Jälkikasvua kaupunkiin harrastuksiin Terapeutin ollessa vuoden vanha. Ehdimme käydä kävelemässä tunnin lenkin kaupunkiolosuhteissa, jossa pyöriä ja sauvakävelijöitä, muita koiria ja talvella myös hiihtäjiä läheisellä ladulla suihki menemään ja siellä Terapeutti ei reagoinut niihin mitenkään. Kylätiellä asia kääntyi päälaelleen ja haukkuminen (räävitöntä räyhäämistä) oli ensireaktio moisiin ihmeisiin. No nyt täytyi jo selata koiraopustakin!
Koiraopukset kehoittavat suoraan lahjontaan (palkitsemiseen oikeasta käytöksestä). Koska Terapeutti on aika nirso (tästä myöhemmin lisää) ruuan suhteen, olikin aika temppu löytää herkku, joka kelpaisi siedätyshoitopalkkioksi. Paikallinen koiranruokavalmistaja kuivattaa naudanlihaa pieninä levyinä, ja sepä sattuikin maistumaan myös meidän mäyräkoirallemme. Kesän jälkipuoliskolla sitten marssimme kylätietä pitkin edestakaisin, ja aina kun pyöräilijä tuli, kyykistyin koiran viereen (koiraopuksen mukaan koiran pitäisi olla selin kohteeseen, mikä ei onnistunut, aika usein se olin minä, joka olin selin!) syöttämään sille herkkua. Monta muuta kohtausta vesittyi kyllä mukavien naapureidemme toimesta, jotka tulivat olkapääni yli ihmettelemään, että mitä te teette? Siinä meni sitten koiran ja omatkin ajatukset sekaisin, mutta kun jäimme juttelemaan, mäyris kyllä pian näytti kyllästymisen merkkejä, eikä ollut ehtinyt edes haukkua!
Nyt Terapeutti on oppinut sietämään kylätiellään pyöräilijöitä, melko usein naapurin sauvakävelevää rouvaa ja muita aikuisia, oma lukunsa onkin sitten lapset...ja oman luvun taitavat myös saada, sen verran on siitä tarinoitavaa. Taas tarttee mennä, että heikunkeikun vaan!
2 kommenttia:
Ihastuttavaa lukea, että tuo mäyräkoiran rähjääminen näin kahden mäyriksen tilastolla onkin rotuominaisuus. Mä olen pelännyt Ossin psyyken puolesta että me olemme täysin epäonnistuneita koiranomistajia. Terveisin väsynyt Ossi ja emäntä.
Niin, kai näistä osa vaan on taipuvainen räyhäämiseen. Jos oikein syvältä alkaa penkomaan, niin kai perimällä, emon käyttäytymisellä yms. joku osuus on, koska meidän kaksi ensimmäistä mäykkyä oli taas niin sosiaalisia, että piti estellä, ettei nyt jokaisen luokse tartte mennä. Tälläiset suuret persoonallisuudet rodussa vissiin viehättääkin, Ossikin kuullostaa juuri niin mäyräkoiralta, niin mäyräkoiralta!
Lähetä kommentti