Pikakelauksella

Mihis se vuosi taas hurahti? Mäyräkoiran osalta lumipenkkojen kaiveluun alkutalvesta 2010...

...maaliskuussa ihmiset taas kaivelivat juoksu-uraa tarhaan ja pudottelivat lumia katoilta...

...touko-kesäkuussa alkoi ilma tuntua lämpimältä...

...ja kesällä Höytiäisen vesi...

...syksy tuntui jotenkin lyhyeltä...

...kun tuli taas tuota valkoista missä kahlata...

Hyvää vuoden vaihdetta!

Luukut auki

Terapeutti repäisee joulukalenterista jo viimeisetkin luukut auki ja loikkii tästä joululomille. Toivotamme siis kaikille MAKOISAA JOULUA JA LEIKKIMIELISTÄ UUTTA VUOTTA 2011!

Terapeutin lahja on tänä vuonna niin iso, etten saanut sitä edes pakettiin. Siis mikä, poroko? No ei nyt sentään, vaan eläinkaupan suurin köysilelu, tarkoitettu varmaan tanskandogille. Ihmisen logiikalla arvelen sen kestävän ...vähän aikaa. Että heikunkeikun!

Tähän on tultu

Eilen ajoin eläinkauppaan ja ostaa räväytin Terapeutti Turakaiselle talvipalttoon. Vaikka karvaa onkin, niin taitaa nää pakkaslukemat olla sietorajan yläpuolella (vai onko pakkanen alapuolella?). Mitään säätöjähän en ehtinyt kameraan tietenkään tehdä, kiitos kohmeisten sormien. Alakuvassa jo takatassua kylmää, joten eipä poseerattu tämän kauemmin.

No joka tapauksessa olen tyytyväinen tähän hyvin istuvaan Hurtan mantteliin, pitää myös vettä ja tuulta, joten on sitten vihmovissa tuulissa käyttöä. Kymmeneen pakkasasteeseen saakka Terapeutti tuntuu tarkenevan omassa luomuturkissaan, mutta siitä yli (ali?) kun menee, niin lenkit lyhenee. No jos jotakuta kiinnostaa nuo lukemat, niin -15 ja -23 asteen välillä on pakkasta ollut.

Eilen piti jo avata Terapeutin ensimmäinen (ja toistaiseksi ainoa) joululahjakin, kun entiset lelut olivatkin merkillisesti kipattu roskikseen. Tai oikeastaan se mikä niistä oli enää jäljellä. Että on täällä muutakin tehty kuin nukuttu nojatuolissa. Ostin muuten kaikki lähimarketin köysilelut ja sinne oli tullut uusia, koko oli pienentynyt mutta hinta pysynyt samana.

Tarttee vissiin vielä eksyä johonkin koiranlahjapuotiin...

On se, talvi

Ulkona kylmää ja hiljaista. Joutaa tehdä töitä, kun koira nukkuu nojatuolissa ja kissat uunin pankolla.

6.12.

Hyvää itsenäisyyspäivää koirat ja ihmiset!

Meillä päivä alkoi juhlavasti koiran pesulla, farkkujen pesulla ja tästä kun irti pääsen niin jatkuu maton pesulla. Oravakyttäyskeikan seurauksena tuli mäyräkoiran lisäksi aamuiset terveysjuomat syliin, onneks ei ollu kuumaa kahvia kupissa. Heipparallaa, olkaahan itsenäisiä!

Lumen kyntäjä

Hip hei ihminen on viskonut pipoa ilmaan kun pakkanen otti ja lauhtui hieman. Kympin molemmin puolin on asteita ollut, niin että ollaan päästy jo toisiamme taluttelemaan tietä myöten. Tarhaan tuli tehtyä juoksu-uraa, mutta kuvista päätellen mäyräkoira ajattelee sen olevan ihmisiä varten. Umpihankijuoksu näyttäs olevan paljon hauskempaa!

Kärvistelyä

Tuntuu ihan viime talvelta. Aamulla pakkasta -27. En haluaisi jauhaa tätä sääjuttua, mutta kyllä tää nyt jo taas riipii. Kuvakin on viime viikolta, nythän ulkoilu kestää noin kymmenen sekunttia. Olen kantanut kotiin hyllyllisen lähimarketin köysileluja. Terapeutti ihmettelee, kun lenkitykset on olleet vähissä viime päivinä, mutta muistaa taas syyn kun käydään ulkona. Varpaathan siellä jäätyy.

Ystävyyttä yli leivänmurujen

Tässäpä vielä yksi räpsäys vanhasta albumista. Kuvat ovat v. 2004 kun Saara on 11-vuotias. Vanhoilla päivillään Tantta-niminen kanarouva tapasi astella sisälle keittiöön tarkistamaan leivänmurujen määrän lattialla. Saara avusti tutkimuksissa mielellään, ja epäilemättä putsasi pöydän kanarouvan nokan edestä.

Siihen aikaan meillä oli kesäisin ovet avoinna ulos saakka, koska silloiset koiramme harvemmin lähtivät pihasta mihinkään. Silloin tällöin tämä Saara kyllä teki pistokokeita lähimpään naapuriin kissanruuan perässä, mutta kaikki metsänelävät saivat olla ihan rauhassa. Vanhemmiten se jäikin mielummin talon portaille istumaan kun muu porukka meni metsään.

Tänä päivänä tuntuu merkilliseltä, että meillä on ollut kaksi kappaletta mäyräkoiria, joita pystyi pitämään irti pihassa. Voiko olla edes mahdollista, että joskus muinoin odotin ovenraossa, että koirat käyvät ihan itse iltapissalla ja tulevat sitten takaisin sisälle?

Nythän Terapeutin kanssa tilanne on aivan toinen, illalla turataan päälle ja hihnan kanssa käydään pimeässä läpi ensin jänisten ja oravien jäljet, mahdolliset hiirten hyppäykset ja kissojen kulkureitit ja vasta sitten on iltapissan lorauttelut. Hihna varmistaa sen, että ei tarvitse juosta pimeässä kilometrikaupalla koiran perässä, vaan näkee vielä kympin uutisten loppukevennyksenkin.

Jaa. Emmie kyllä tätä rotua muuhun vaihtais!

Vanha valokuvakansio

1991 Alma

Jonain viikonloppuna, sama vuosi

Ja taas siinä sohvalla...

1993: Saara, Alma ja Niilo-kissamme.

Tällaisia kuvia ei nykyisin saa, sillä Terapeutti tulee kainaloon vain poikkeustapauksissa, muttei koskaan nukkumaan. Se haluaa nukkua aina jalkopäässä, raavas metsäkoira kun on. Eikä missään tapauksessa kissojen viereen! Ja harvassa on hetket kun sohvalla yleensäkkään tulee rötköteltyä, mites se onkin mennyt tällaiseksi...tarttee varmaan palautella noita nuoruusvuosia taas mieleen. Että eikun leppoisaa viikonloppua mäyräkoirat ja ihmiset!

Yksi kiusaus kerrallaan

Ennustettavissa suurta draamankaarta aamukahvia juodessa: oravat ovat palanneet mäyräkoiran näköpiiriin. Terapeutti odottikin niitä uskollisesti koko viime talven, jolloin niistä ei näkynyt vilaustakaan.

Viikon verran on yksi rohkea orava käynyt lintulaudan alla ja sitä on mäyräkoira seurannut joka aamu samalla lihaksiaan lämmitellen. Tärinän voimakkuus on suoraan verrannollinen oravan ja mäyräkoiran kuonon väliseen metrimäärään. Tänään oravia oli kuitenkin kaksi, mikä oli varsinainen tyrmäys mäyräkoiralle. Hetken tuijotettuaan se käänsi niille selkänsä (!), eikä enää pystynyt katsomaan niihin päinkään. Mitä mitä! se tuntui hokevan itsekseen ja näkyi että se oli pakahtua jännityksestä. Melkein pystyin näkemään kuinka se mielessään ajoi nähtä kahta herkkupalaa takaa.

Ja koska viisaat koiranomistajat opettavat koiransa seisomaan näyttelypöydällä eikä suinkaan istumaan ruokapöydällä, niin en sitten ilkeä laittaa kokokuvaa koirasta tekemässä tätä jälkimmäistä, miten tuohon pöydälle kertyykin noin paljon roinaa mäyräkoiran lisäksi?

Onneksi siilit nukkuvat jo.

Kello 13

Joskus sitä huomaa päivän menneen aivan eri tavalla kuin on edellisenä iltana suunnitellut. Tai...olinko lainkaan suunnitellut muuta kuin olevani noin viidessä paikassa yhtäaikaa? No, onneksi määrätietoinen mäyräkoira päätti kello 13, että nyt on hänen vuoronsa ja lenkillehän sitä oli lähdettävä. Suunnitelmat seis ja rukkaset naulaan.

Pimeä tulee niin aikaisin, että lenkillä on oikeasti käytävä päiväsaikaan, meillä kun ei ole noita katuvaloja. Joskus suherramme taskulamppujen, otsalamppujen ja heijastimien kanssa, mutta on se vaan niin paljon helpompaa kun jotain oikeasti näkee. Lunta on maassa ja tiekin vähän jäässä, niin ei tartte kuravellissä kahlata.

Vastaamme asteli pieni sinitakkinen herrasmies, siis ehkä perhoskoira...Terapeutti ilmoitti määrätietoisesti haukahtelemalla, että täältä me tullaan ja että mikäs merkillinen sinä olet? Vanha pariskunta jo hieman veti pienempää kaveria pois, mutta kohdatessamme koirat kuitenkin nuuhkivat ystävällisesti toisiaan. Jatkaessamme matkaa Terapeutti vilkaisi minuun ylpeästi: Huomasitko, aika hyvin osasin! No niin osasitkin, vastasin ja tyytyväisyys laskeutui loppumatkaksi yllemme.

Karkeakarvainen kollega

Tällainen karvainen kaveri on istunut kirjahyllyssäni jo kymmenisen vuotta. Se on käsinukke, joka muistuttaa tietysti minun mielestäni karkeakarvaista mäyräkoiraa, jonkun muun mielestä varmaan jotain muuta. Tänään sitten päätin tutustuttaa aidon ja leikkikarkkarin toisiinsa.

Aito karkkari ei aluksi pystynyt edes katsomaan leikkilajitoveriaan. Se meni kyllä sen viereen, muttei pystynyt millään luomaan silmäystäkään siihen. Kun Isäntä tuli paikalle, se varmuuden vuoksi kuitenkin painoi päänsä lelun päälle. Kun käänsin Rekun selälleen (onhan sillä nimikin, tietysti!) Terapeutti tutki sitä varovasti ja alkoi sitten pureskella muina koirina sen kinttua. Kun kielsin koskemasta kollegan kinttuun tai mihinkään muuhunkaan ulokkeeseen, se kävi mulkoillen makaamaan Rekun viereen ja selvästi murjotti. Mustasukkaisuutta ilmassa? No, Rekku päätyi takaisin kirjahyllyn päälle (yläkertaan) ja Terapeutti sai taas omia sohvan itselleen (alakerta). Poissa silmistä poissa mäyräkoiran mielestä.

Huomatkaa myös, mikä peitto siellä sohvalla nykyisin onkaan: sehän on se "Tätä-ei-sitten-koskaan-kissojen-eikä-koiran-käyttöön" -peitto. Siihen on ilmestynyt vieri viereen pienen pieniä kuonon mentäviä reikiä, joten se on muuttunut jo "Tämä-peitto-koiran-alle-sohvalle-ja-autoon"-peitoksi. No hoh, eipä siihen kauan mennytkään, hitaampaa oli sen tekeminen.

Blogin kirjoittamisessakin oli pieni tauko, planeetat olivat varmaan jotenkin vinksallaan kun mikään paperihomma ei edennyt ilman tuhatta puhelua ja siellä täällä juoksemista. Tänään palaset alkoivat sitten loksahdella kohilleen, että eiköhän tämä tästä taas.

Missä minun juureni ovat?

Elämähän koostuu pienistä asioista, kuten sireenien juurien kaivamisesta ylös juuri tänään. Suuri Juuripäivä, tuumi mäyräkoira eikä sitä saanut pois täältä sitten millään. Kaivuutyöt jatkuivat toista tuntia. Välillä kävin vilkuilemassa onko se karannut, kun on niin hiljaista, mutta siellä se teki hiljaista myyräntyötään, keskittyneesti, minua huomaamatta. No mikä ettei, viikon kaunein päivä luultavasti.

Huomaa minut

Jostain syystä Terapeutti haluaa aina leikkiä just silloin kun olen keskittynyt katsomaan telkasta jotain tärkeää ajankohtaisohjelmaa. (Ihmisethän ei tunnusta muuta sieltä katsovansa:) Tässä siis kiva lelu just noita hetkiä varten. Käy toisen jalan venyttelystä samalla. Tämä kappale on jo syöty, mutta uusi maksoi lähimarketissa 2,50.

Korvaan katsomista

Joskus toivoisin, että meillä olisi vieläkin se vanha perunapelto, tämä pieni nelijalkainen puutarhajyrsin nostaisi sadon alta aikayksikön.

No mutta eilen käytiin eläinlekurilla uusimassa rokotuksia. Samalla kurkattiin tuota korvaa, joka oli taas pari päivää vihoitellut oikein kunnolla. Korvakäytävä on kuullemma ahdas ja hieman siellä näkyi jotain tulehdukseen viittaavaa. Terapeutti suhtautui korvan ronklimiseen yllättävän hyvin, vaikka näkyi, että parempaakin tekemistä mäyris olisi voinut keksiä. Ihmisen kainalo oli onneksi lähellä. Kotihoidoksi easotic-korvatippoja. Toivottavasti auttavat, tämä samainen korva on ollut jotenkin niin arvoituksellinen. Korvanlehden sisäpinta näytti välillä niin merkilliseltä, että voitelin sitä sillä tervavoiteella, mistä joskus kerroin. Sehän kyllä auttoi, korvan pinta on nyt samanlainen kuin toisessa, mutta eihän sitä mönjää sinne sisälle uskaltanut työntää! :) Jos nuo tipat hoitelis loput, haittavaikutuksena on kyllä kuulon huononemista ja korvan punoitusta...mistäs sen erottaa onko huonokuuloisuus korvatippojen syy vai mäyriksen oma päähänpisto?

Lisäksi, kun korvaa putsattiin eläinlääkärillä, pelkäsin, että sieltä löytyy tervaa, multaa, koivunlehtiä, lintukirppuja, korvapunkkeja, heinää, villakoiria, kissankarvatuppoja ym. mäyräkoiran maailmaan kuuluvaa roinaa, mutta itse asiassa korva olikin aika puhdas.

Ja koska korvaa on täytynyt välillä rapsuttaa, niin mäyräkoirahan on saanut nukkua yönsä taas ihmisen lähellä, siis oikein jalkopäässä, että ihminen voisi herätä kesken rem-uniensa huomauttamaan, että rapsutus ei ole hyvä idea. Tämmöinen pieni episodi suurempien keskellä tällä viikolla.

Hyvältä näyttää

Viikonlopun ruikutukseni on kuultu, lunta ei ole juuri lainkaan ja tuulikin puhaltelee koivunlehtiä ja lenkkipolkuja kuivaksi. Saatiin syksylle jatkoaika...Terapeutti vietti syyslomaa Jälkikasvun kanssa, kävivät lenkillä pitkän kaavan mukaan. Tuulen tuiverrusta muillekkin!

Koivunlehtiä kaivaten

Lumi oli nihkeää ja takertui turkkiin. Nyt sitten mennään jo kurakelien puolella. Jotenkin en ole yhtään innostunut tästä säätyypistä...ehkä saamme vielä lehtikasat näkyviin ja muutaman lämpimän henkäyksen etelästä ennen talven tuloa?

Kesken kahvinjuonnin

Kahvitunnilla piti mennä tänne pöpelikköön tallustelemaan ja ihmettelemään tuota keltaisen ja valkoisen yhdistelmää. No nyt kyllä tuli mieleen koiramaailman nimikirjoitukset hangen pinnalla tuosta väriyhdistelmästä, plääh. Päivänjatkoja kaikille!

Hyvää yötä ja huomenta

Onneksi ihmiset ovat älynneet hankkia koiralleen kunnon nukkumapaikan!

Mehtäläisiä

Ai mitäs tehtiin viikonloppuna? Noo, mieleni metsähän tekevi, tuumi Terapeutti. Lähdettiin siis lauantaina "tekemään puita" hyvän sään aikaan. Terapeutin mielestä tämä toinen puoli metsää näytti mielenkiintoisemmalta, liekö tuoreet hirvenhajut kuusikossa.

No tänne toiselle puolelle kuitenkin sukellettiin puusavottaan. Siellä Terapeutti saikin kuljeskella omaan tahtiin hihna tosin perässään. Silloin se jostain syystä ei pidä mitään supervauhtia, vaan on siinä näköpiirissä. Ei tarvinnut illalla enää erikseen lenkittää ketään.

Sunnuntaina yllätys yllätys! aurinko pilkahteli pilvien lomasta, joten eikun koira tarhaan ja kuvaamaan. Myyränkolot on nyt mullattu ja myllätty.

Sitten käytiin vielä Jälkikasvun ja Terapeutin kanssa tekemässä kamerakokeiluja rannalla. Ei ole uutta kameraa, vaan vanhassakin on vielä opittavaa. Tänään ei sitten aurinkoa olekkaan näkynyt.