Koittihan se viimein tämä valtakunnallinen koiranulkoilutuspäivä, mittarissa enää hääppöset -6 astetta. Tänään kuoriutuikin sohvan uumenista Erittäin Reipas Mäyräkoira, joka oli heti valmis jättämään monen viikon lorvehtimiset sikseen ja suuntaamaan askeleet pääasiassa eteenpäin. Eli lenkit on heitetty. Jänikset (rusakot?) olivat jättäneet tienvarren täyteen mäyräkoiraa kiinnostavia kuoppia, melkein jokainen piti tarkistaa mahdollisten turkkia vahvistavien palleroiden varalta.Kotona odottikin sitten "pieni" yllätys: Suosikki-isoäiti oli tuonut Terapeutille vähintään mäyräkoiran kokoisen naudan sääriluun. Suosio on jatkossakin taattu. Tämä tänään, täytyy jatkaa "oikeita töitä".
3 kommenttia:
Voi mikä ihana ylläri. Kyllä nyt Terapeutin kelpaa!
Meikin käppäiltiin Ossin kanssa pari kilometriä. Mulla kun on hiukan häikkää tuossa tasapainossa niin nyt näin lumisena aikana me ei päästä tuonne metsään. Se on viikonloppuisin ukon heiniä. Sitten tuossa tiellä meillä on koirarajoitteita: Vajaan kilsan päässä on kaksi ihan oikeasti vähän päästään viallaan olevia airedalenterriereitä. Vaikka koko niiden tontti on aidattu niin koirat valitettavasti pääsevät pois sieltä. Joskus käppäilevät tuolla tiellä. Eivät lainkaan ihmisystävällisiä ja vielä vähemmän koiraystävällisiä. Ovat vain pihallaan. Niitä ei koskaan lenkitetä. Oikeat ympäristön kauhut - valitettavasti.
Sitten toiseenkin suntaan on hieman koiraesteitä. Mutta kun oikeasti suunnittelemme niin saamme me aina aikaiseksi semmoisen kahden kilsan lenkin. Se on ihan sopiva Ossille ja minulle näin "pienten" pakkasten aikaan:)
Porkkalanniemeltä terveisiä. Ossi voisi olla ihan kade tuollaisesta luusta. On sillä nytkin naudanluun kiekko jyrsittävänä. Se kyllä jyrsii nahkaluita, oikeita luita. Rustotkin häviävät suurena herkkuna. Mies menee torstaina peurajahtiin ja toivon saalista. Saisi Ossikin taas peuranluita pakkaseen ja me ihmiset vähän muutakin lihaa. Porkkalanniemeltä terveisiä Ossi ja emäntä.
Mukava kuulla, että muissakin mäyräkoiraperheissä ollaan innolla otettu vastaan alle -10 asteen pakkaset. Hurraa kunnon ulkoilusäälle!
Tänään Ollilla oli paluu arkeen myös yksinolon kanssa, sillä kotiväki palasi töihin ja kouluun. Ja kyllä jälleennäkeminen oli riemua täynnä!
Kävinkin katselemassa sekä Ollin että Artun sivuja ja sieltähän löytyi varsin komeita lyhytkarvaisia mäyräkoirapoikia! Tulenkin jatkossa lueskelemaan teidänkin kuulumisia, ja valokuvaushan on tietysti huippuhauskaa varsinkin koiran kanssa!
Miten muuten fleecetossut saa pysymään mäyriksen jalassa? Terapeutilla on niin villi into kaikkiin sukkiin ja tossuihin, että se varmaan yrittäisi syödä ne. Aiempi lyhytkarvainen mäyriksemme oli erittäin tuskainen myös takin kanssa, ei olisi huolinut millään, ja jämähtikin sitten useimmiten paikoilleen eikä lenkistä tullut oikein mitään! Teillä on kyllä hienot vetimet!
Ja Ossi! Peuraonnea, Terapeutti makaa jo punkassaan jalat taivasta kohti ja näyttää varsin tyytyväiseltä luuyllärin jäljiltä!
Lähetä kommentti