Ilmaston lämpeneminen on varmaan siirtynyt huomiseen, aamulla mittari näytti -30 ja kaikki nelijalkaiset pysyttelivät visusti sisällä. Kissatkaan eivät pyrkineet ulos vaan pyörivät pesuhuoneessa silmät teevadin kokoisina ja hännät kysymysmerkillä, että Mitä! Täytyykö meidän käydä hiekkalaatikolla? Hiekkalaatikothan ovat siinä jatkuvasti tyrkyllä, mutta kissaherrat käyvät mielummin ulkohuussissa vielä parinkympin pakkasellakin. Nyt tais tulla kriittinen pakkasraja vastaan.Terapeutin aamutoimet siirtyivät puoleen päivään, vein sen kyllä aamulla ulos, missä se kuitenkin keskittyi nuuhkimaan yöllisiä jälkiä juuri ne ratkaisevat sekunnit, ennenkuin tuntuu Tosi Kylmältä. Silloin olikin jo liian myöhäistä, miten kyykistyä kun toista takakinttua pitää pitää ylhäällä? Poikakoiriltahan se käy...No ei auttanut muu kuin viedä Terapeutti lämmittelemään kotisohvalle.
Kotisohvasta muodostuikin päivän Komentokeskus. Kun kissat hieman leikkivät tassuhippaa, kohosi sohvan uumenista, villapeiton kätköistä mäyräkoiran etupää, joka karjaisi yhden terävän haukun. Kissat erkanivat omille teilleen ja mäyräkoira vajosi jälleen villapeiton syövereihin. Taas se raukka ei saanut nukuttua päiväuniaan, kun kissat siinä hiljakseen tassuttelivat!
Uusi vuosi vaihtui Terapeutilta melkeinpä huomaamattomasti. Pikkumies oli kyläilemässä, joten hän oli selvästi kiinnostavampi kuin raketit, joita täälläkin näki ihan riittävästi. Ehkä Terapeutti on saanut siedätyshoitoa koko vuoden, armeijan pojathan pitävät sotaharjoituksiaan lähialueella. Pauketta siis kuuluu kesät talvet. Ja näköjään pakkasherra pitää muuten rauhaa yllä. Ois kyllä kiva päästä taas pitkälle kävelylenkille...koiran kanssa meinaan!
Ai niin, Terapeutin parhaat ystävät eli oravat ovat kadonneet. Niitä ei ole näkynyt koko syksynä. Mäyräkoiramme nousee kyllä uskollisesti joka aamu odottamaan niitä, mutta nyt alkaa näyttää siltä, että odotus on turhaa. Kyllähän noita talitinttejäkin katselee, mutta taitaa mäyräkoiran mielestä olla hieman unettavaa, vähän kuin akvaariota tuijottaisi. Ainakin se vajoaa sellaiseen puolikoomaan tuossa keittiön pöydän ääressä ja huokailee silloin tällöin kaipaavasti.
1 kommentti:
Tajuttoman kylmää ollut täällä meilläkin mutta ei sentään kolmeakymmentä miinusastetta. Siinä -25 oli vissiin toissayönä. Sähköpatterien nupit menivät kaakkoon ja kaakeliuuneja on lämmitetty lähes joka päivä. Ossia ei kauhiasti kiinnosta myöskään pakkasella ulkoilu. Postilaatikolle (600 m) on se maksimimatka ja takaisin tullaan kuin ampuraketti kolmella jalalla. Tulee kolmellakin jalalla niin lujaa että en jaksa sitä vauhtia juosta näine ylimääräisine kiloinen jotka tulivat sen AVH:n jälkiseurauksena. No ehkä eräänä päivänä olen taas vanhoissa mitoissa ja silloin kyllä jaksan juosta samaa vauhtia kuin Ossi kolmella jalalla - ehkä:). Vasen etutassu näyttää olevan se eniten kylmänarka. Ai niin meillä on kyllä oravia jotka voisin siirtoistuttaa ihan minne vain. Mutta ne tuntuvat olevan tosi paikkauskollisia. Eivät ole levinneet edes tuonne meidän naapuriin pellon toiselle puolelle vaan pysyvät meidän kiusana vuodesta toiseen. Terveisiä täältä lumivaipan peittämältä Porkkalanniemeltä Ossi ja M-L
Lähetä kommentti