Terapeutin haastattelu Huippu-Hurtan Koti -magaziinissä 12.1.2010Kun herään, minut kamme...kannetaan alakertaan. Pikainen katsastus ulkoilmaan, ja asetun vastaanottosohvalleni aamun pikavastaanotolle. Kaksi asiakasta lähtevät hymyssä suin kouluun ja töihin ja terapeuttinen vaikutukseni kestää myöhään iltapäivään saakka, koska he palaavat sieltä vielä leveämmin hymyillen.
Aamupäivät ovat yleensä hitaita. Kolmas asiakkaani tuhertaa työpöytänsä ääressä "jotain minulle kuulumatonta", joskus se kokee niin kovaa luomisen tuskaa, että rojahtaa viereeni vastaanottosohvalle huokailemaan, että "ei tästä mitään tuu". Silloin sytytän lamput silmiini ja ehdotan pelkällä katseella pientä raittiin ilman myrkytystä. Kuljettelen häntä ulkoilmassa joskus niin kauan, että luomisen tuska menee ohi, eikä se saa tehtyä sinä päivänä enää mitään.
Iltapäivällä syön aamupalan, josta kissat ovat jo syöneet puolet. Ihmettelen, miksen minä saa kissanruokaa, joka on mielestäni paljon parempaa. Kissat ovat omastani samaa mieltä. Vietän parin tunnin siestan.
Haaveilen usein oravamatkoista takametsään. Lähtisin, kun siihen siunaantuisi tilaisuus, ja palaisin sitten, kun on sopiva aika.
Lempipaikkojani kotona ovat yhdistetty kesä- ja talvipuutarha, sohva, telkkarituoli ja kissan ruokakuppi.
Ihmisten mielestä olen luonteeltani mahdoton, rakastettava mutta myös iloinen.
Piristyn minuun kohdistuvista huomionosoituksista. Suosikki-eläkeläisissäni arvostan älyä, hehän kantavat suurimmat luut tähän taloon. Toivoisin suosikki-mummoltani vielä omia villasukkia.
Valoisa aika on parasta aikaa. Silloin pääsen vielä taluttelemaan nuorinta asiakastani pitkin metsäteitä, hyvässä lykyssä naapurin terapeutin ja hänen asiakkaansa kanssa.
Iltaisin syön hyvän iltapalan ja taistelen omistusoikeudesta huovutettuun tossuun. Asiakkaani ei luovu siitä, mutta yön pimeinä tunteina hiivin hakemaan sen tyynykseni. Nukun hyvin omassa punkassani.
1 kommentti:
Ihana haastattelu. Ja joitakin yhteneväisyyksiäkin koiristamme löytyy. Ne ovat sitten varmaan rotuominaisuuksia:)
Ainoat erot ovat että kun meillä ei ole kissoja niin Ossin on tyytyminen ihan mäyräkoiranruokaan ja satunnaisiin herkkuihin.
Yläkerran ja alakerran väliä se ramppaa itsekseen ja omaa sänkyä sillä ei enää ole kun se on tuhonnut kolme kappaletta sellaisia koiransänkyjä. Nykyään se nukkuu miehen työhuoneen vierassängyllä ja on onneksi tajunnut että sitä ei tuhota. Satunnaisesti Ossi nukkuu saman huoneen lattialla olevien taljojen päällä ja joskus omalla räsymatollaan. Yhden räsymatonkin Ossi on jo pistänyt (siis omansa) ihan päreiksi. Joskus se löytyy yläkerran aulan sohvalta vaikka tietää että se paikka ei ole oikein sallittu mutta on se niin ovela että jos nousen ylös yöllä niin kuulen kuinka se hyppää alas sohvalta ja vilistää tänne mieheni työhuoneeseen. Että sellaista täältä Kirkkonummelta terveisin Ossi ja emäntä.
Lähetä kommentti