Koska viime yönä satoi ensilumen, on Terapeuttikin on tyytynyt pötköttelemään sohvannurkassa, mietiskellen vissiin tulevan talven toimintaterapiaa perheellemme.
Mäyräkoira Ossin innoittamana päätinkin sitten muistella mennyttä kesää teemalla vapauden rajoittaminen. Tilannehan oli meilläkin nimittäin juuri niin, että ihmiset oli juoksutettu läkähdyksiin kaiken maailman peurasta pienemmän riistan perässä ja hyvä ettei peurasta suuremmankin (hirvet lampsivat öisin talomme takana olevassa "metsikössä") ja Terapeutti oli yksimielisesti komennettu päivystysvuoroon portaille pitkän narun päähän. Itse asiassa se vaati päästä makoilemaan työvuoroonsa, auringon paistaessa ohikulkijoiden laskeminen oli siitä vallan mainiota ajankulua.
Sain siinä kesän aikana kuitenkin oikean Kuningasidean: aidataan piha! Aidataan osa pihaa! Aidataan ainakin marjapensaat! No, Isännän huokailujen säestämän neuvottelun tulos oli, että aidataan vanha, lähinnä sulkapallokentän virkaa toimittava niitty ja marjapuskien ympäristö, koska niittyä reunusti mäyräkoiran kokoisilla aukoilla varustettu lammasaita, siitä vaan tilkitsemään! Erittäinkin silmämääräisten mittailujen jälkeen löysimme itsemme puutarhaverkkokaupasta ja hetkeä myöhemmin virittelemässä aitaa paikoilleen Terapeutin silmäillessä uteliaana tekemisiämme. Mitäpä sitä ei tekisi, jotta pieni mäyräkoira saisi edes joskus kirmailla vapaana?
Silmämääräisten mittailujen lopputulos oli tietysti se, että aitaverkko loppui aina kesken. Koska tilanne oli sama myös kaupoissa, erittäin viimeisteltyyn aitaamme käytettiin useamman kauppiaan viimeisiä rullia. No kaikki on sentään vihreitä! Sitten vaan koekäyttämään: Terapeutti sisään ja vapaus koittakoon!
Ensihetket uudessa tarhassa tuntuivat loisteliailta, koira viipotti ympäriinsä ja kissamme (4) olivat lähinnä tyrmistyneitä, miksi hiirimaille laitettiin esteitä ja loikkivat hallitusti aidan yli, paitsi Turvamies, joka sahasi siitä pienuutensa ansiosta läpi! Ihmiset olivat ansainneet kahvitauon. Terapeutti jäi tutkimaan uutta valtakuntaansa.
Juuri kun olimme siemailemassa kuumaa kahviamme, ikkunan ääressä istuva Jälkikasvumme totesi: "Joku musta vilahti tuosta ohi!"
Varmaan joku kissoistamme, tuumimme me aikuiset rauhallisesti. Eihän mäyräkoira mitenkään pääse uudesta tarhasta ulos...eihän? Ryntäys tarhalle, jossa vallitsi kesäinen rauha ja linnunlaulu ja rikkumaton hiljaisuus. Jostain kaukaa kuului ajavan koiran melodinen ulvonta.
Näin saimme taas liikuntaa koko perhe, useampaan kertaan, ennenkuin Isäntä salapoliisin työtä tehtyään äkkäsi mäyräkoiran nerokkaan keksinnön. Erään halpakaupan aitaverkon materiaali (varmaan kiinasta) oli muita ohuempaa ja kun Terapeutti työnsi kuononsa siitä läpi, sehän antoi periksi. Pienellä (tai Turvamiehen innoittamana suurella) vauhdilla ja punkemisella siitä pääsi kipaisemaan vielä autuaampaan vapauteen!
Perhe marssi taas kauppaan, hakemaan pienireikäistä tilkeverkkoa ja lopuksi vielä kanaverkkoa ja sitten kaikki olivat tyytyväisiä ja tarhaakin käytettiin loppukesä siihen mihin se oli tarkoitettukin: juoksemiseen!
3 kommenttia:
No hyvä että Terapeutti sitten alkoi "viihtyä" tarhassa. Milläs nimellä muuten kutsutte Terapeuttia? Eikö ihmiset katsele hieman ihmeissään kun komennatte sitä "Terapeutti, tänne. Terapeutti, hiljaa" :)
Minulla on käynyt joskus hetkittäin mielessä pienen aitauksen rakentaminen Ossille. Toistaiseksi Ossi on kuitenkin saanut tyytyä melkoisen pitkään juoksunaruun joka viritetty pitkään fleksiin ja vaakatasossa kulkevaan melko vahvaan rautalankaan. Aitauksesta kun pitäisi pohjakin vuorata jollain rautalankaverkolla. Ossi on joissakin asioissa erinomainen muun muassa kaivamisessa. Toistaiseksi Ossi saa kesällä nyt olla tyytyväinen tähän viritelmään. Toisaalta valkohäntäpeurat käyvät kesällä rokottamassa puutarhaamme ja niille kelpaavat jopa perunankukkaset joten ehkä yhdistetty kasvimaan aitaus voi ensi kesänä toimia myös Ossin aitauksena. Jää nähtäväksi.
Terapeutille terveisiä Kirkkonummelta Marja-Leena ja Ossi. Kuuluu perheeseemme myös mieheni ja ajoittain päänsärkyä aiheuttava 16-vuotias tyttäremme.
Minä olen ainoa joka harrastan blogeja. Päivisin tähän on hyvää aikaa kun jouduin jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle -05 sattuneet aivoverenvuodon vuoksi. Onneksi leikkauksen jälkeen sentään ajatus pelaa ja kävelen. Rakkaimman harrastukseni ratsastuksen jouduin lopettamaan mutta ehkä joskus vielä nousen hevosenkin selkään. Vielä kerran terveiset M-L ja Ossi
M-L ja Ossi: Terapeutti on mäyräkoiramme salainen bloginimi :), erittäin kuvaava sellainen, koska se on todellinen terapeutti perheellemme! Asumme kyllä seudulla, missä terapeutin huuteleminenkaan ei paljon ihmisiä hätkäyttäisi, saattaisi jopa joku saapua paikalle...!
Ratsastus oli mullakin nuorempana ykköslaji, on nykyisin jäänyt töitten ja muun elämän jalkoihin, tuli paljon puuhattua hevosten parissa silloin nuorena.
Toivottavasti blogien lukeminen tuo iloa päiviisi, onko Ossilla jo oma blogi?
Ossilla eikä minulla ole omaa blogia. Netti vie muutenkin muutaman tunnin päivästäni. Lehdet, blogit, kirjeenvaihtokaverit jne.
Blogi on kyllä ollut suunnitteilla mutta luulen että se jääkin suunnittelun asteelle. En varmaan kerkiäisi päivittämään tarpeeksi. Joten seurailen ainakin toistaiseksi muiden blogeja.
Toivomuslistallamme on kuvia, kertomuksia mäyräkoiran suuresta viisaudesta, uskomattomista kömmähdyksistä, ilon aiheista jne. Suruistakin saa kirjoittaa mutta mieluummin luen iloisia ajatuksia:) Terapeutille terveisiä Marja-Leenalta ja Ossilta.
Lähetä kommentti